Vantaan kaupungin palveluita 1600-luvulla:
"Pitäjäläisten yhteinen velvollisuus on pitää huolta köyhistä. Avustustoiminta on organisoitu seurakunnan kautta. Pappientehtävänä on käydä sairaiden luona antamassa heille henkistä lohtua ja sairaanhoito-ohjeita. Terveyspalveluja pitäjä ei tarjoa, mutta osallistuu Helsingin Vanhassakaupungissa toimivan hospitaalin ylläpitoon verovaroin."
Terveyspalvelut
"Sairaudet hoidetaan pääsääntöisesti kotioloissa perinteisen kansanomaisin parannuskeinoin. Niitä ovat kuumat kylvyt, erilaiset juuret, kahvi, viina ja sauna. Lisäksi paikalliset kansanparantajat voivat iskeä suonta tai kupata. Vaativampaa hoitoa esimerkiksi tappeluhaavoihin, on mahdollista tiedustella sotaväenosaston välskäriltä.
ApteekkiPappilassa on lääkeaineita niitä sieltä tarpeen mukaan jaettavaksi."
Sairaalahoito.
"Helsingin Vanhassakaupungissa sijaitsevassa hospitaalissa hoidetaan tarttuvia tauteja, etenkin spitaalia. Sairastunut tulee eristää muista. Rakennukset, joissa tautiin sairastunut on asunut, tulee polttaa. Papit arvioivat tuleeko potilas toimittaa hospitaaliin."
Sairaalamaksut.
"Maksut ovat pitäjän talonpoikien vastuulla. Kustakin hospitaalin toimitetusta potilaasta kerätään talokohtainen maksu."
[Esimerkiksi huopalahtelaisen Anna Mattsdotterin sairaalakäynti tuli maksamaan kullekin talolle neljä hopeaäyriä 1690-luvulla. Maksujen keruun organisoi seurakunta.]
Mielenterveys.
"Mielisairaus on sitä, että ihminen saattaa olla paholaisen riivaama. Tämä saattaa ilmetä häiriötila, esimerkiksi korvien soimisena tai äkillisenä raivoavana käyttäytymisenä. Mielisairaus voi puhjeta myös sodassa."
Testaus:Jos ihminen veteen heitettäessä nousee pintaan ja kelluu siinä, on hän paholaisen suojeluksessa ja on siis noita. Jos hän taas painuu pohjaan, on tullut todistetuksi, ettei hän ole noita. Ihminen voidaan sijoittaa myös ”kistuun” viilenemään. Kistu on pimeä ja lämmittämätön kuopanmuotoinen paikka. Jonkin viikon kuluttua sijoitettu voidaan nostaa sieltä pois, jotta nähdään, oliko häiriö tilapäinen vai pysyvä. Kistu-testiä voidaan käyttää myös sellaisiin, joiden epäillään teeskentelevän hulluutta. Maaherra voi julistaa mielisairaaksi sellaisen ihmisen, joka ei kistussa rauhoitu. Sodasta ”täysin sekapäiseksi” luokitellut passitetaan takaisin kotimaahan. Nimismies valvoo missä määrin tällainen henkilö saa liikkua vapaalla jalalla."
Sosiaalipalvelut
Lapset.
"Kukin perhe ja suku huolehtii itse jälkikasvustaan."
"Mitä tehdä jos lapsi jää orvoksi tai perhe ei kykene häntä elättämään?
Monet tilalliset ovat kiinnostuneita ottamaan orvon lapsen tai köyhien lapsen kasvatiksi. Lapsen on kuitenkin varauduttava työskentelemään ahkerasti. Mieheksi varttunut kasvatti voidaan asettaa talon puolesta sotapalvelukseen."
Ikääntyneet.
"Kukin suku ja kyläyhteisö huolehtii vanhuksistaan. Rutiköyhä vanhus voidaan hätätapauksessa sijoittaa Vanhankaupungin hospitaaliin."
Toimeentulotuki
"Mikäli varaton henkilö on vailla sukulaisten antamaa turvaa, on hänen mahdollista mennä kerjuulle, mutta vain oman pitäjän alueella. Toisen pitäjän puolelle ei kerjuusauvan kanssa ole lupa lähteä. Periaate on, että jokainen pitäjä huolehtii itse omistaköyhistään."
Avustustoimintaa organisoi seurakunta, joka kerää köyhille jaettavia almuja jumalanpalveluksissa. Kruunu voi myöntää sotaleskille ja vammautuneille sotilaille vilja-apua tai verohelpotuksia. Muun muassa Seutulan ratsumiehen leski Brita sai kuningas Kustaa II Aadolfin määräyksestä kaksi tynnyriä viljaa vuonna 1614.
lauantai 17. heinäkuuta 2010
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Kotiseudun historiaa tutkimassa
Meikäläinen laittoi tänään tuulemaan ja lainasi pääkirjastosta muutaman kirjan Kokkolan historiaan liittyen. Merestä noussut kaupunki 2 ja 3 on tullut luettua jo aiemmin sen lisäksi, että ne ovat itsellänikin jossain, kun vain jaksaisi etsiä... Lisäksi lainasin paksumman teoksen Kokkolan historiasta. Paksumpi teos on tietysti Merestä noussut kaupunki- teoksia kattavampi; lisäksi siihen on useampia osia.
Kirjasta löytyi esimerkiksi kattava luku käsitellen kistua ja rangaistuksia. Henkilökohtaloita, tarinoita, kirjasta löytyy myös. Täytyy kirjoitella niitä tänne vaikka jossain vaiheessa. Tällä hetkellä kaipaisin tietoa erityisesti sotasairaalanakin toimineesta nykyisestä Mäntykankaan koulusta. Tässä osassa vanhasta sotasairaalasta ei näkynyt olevan yhden yhtäkään lukua.
Pohdiskelin, miten saisin merkittyä kirjan asioita muistiin parhaiten; ottaisinko valokopioita vai tekisinkö muistiinpanoja. Luultavasti päädyn muistiinpanoihin, jotka talletan myöhemmin johonkin omaan kansiooni. Saan sitten tutkailla niitä rauhassa. Ehkä muutamia valokopioita kuvista päädyn ottamaan.
Nettiä selaillessani löysin Donnerin talon ja valokuvia talon sisältä. Pääseeköhän talossa halutessaan käymään? Voisin haluta vierailla siellä, joten pitääpä ottaa asiasta selvä. Jos joku tietää kertoa asiasta tarkemmin, niin tervetuloa vain kommentoimaan.
Aion myös käväistä pikapuolin siellä Kirkonmäellä olevassa kotiseutumuseossa, jotta voin sitten kertoa täällä paremmin museon historiallisista antimista. Ehkä jopa kuvien kanssa. Täytyy tarkastaa, näyttääkö valokuvaus olevan siellä kielletty vai eikö.
Kirjasta löytyi esimerkiksi kattava luku käsitellen kistua ja rangaistuksia. Henkilökohtaloita, tarinoita, kirjasta löytyy myös. Täytyy kirjoitella niitä tänne vaikka jossain vaiheessa. Tällä hetkellä kaipaisin tietoa erityisesti sotasairaalanakin toimineesta nykyisestä Mäntykankaan koulusta. Tässä osassa vanhasta sotasairaalasta ei näkynyt olevan yhden yhtäkään lukua.
Pohdiskelin, miten saisin merkittyä kirjan asioita muistiin parhaiten; ottaisinko valokopioita vai tekisinkö muistiinpanoja. Luultavasti päädyn muistiinpanoihin, jotka talletan myöhemmin johonkin omaan kansiooni. Saan sitten tutkailla niitä rauhassa. Ehkä muutamia valokopioita kuvista päädyn ottamaan.
Nettiä selaillessani löysin Donnerin talon ja valokuvia talon sisältä. Pääseeköhän talossa halutessaan käymään? Voisin haluta vierailla siellä, joten pitääpä ottaa asiasta selvä. Jos joku tietää kertoa asiasta tarkemmin, niin tervetuloa vain kommentoimaan.
Aion myös käväistä pikapuolin siellä Kirkonmäellä olevassa kotiseutumuseossa, jotta voin sitten kertoa täällä paremmin museon historiallisista antimista. Ehkä jopa kuvien kanssa. Täytyy tarkastaa, näyttääkö valokuvaus olevan siellä kielletty vai eikö.
torstai 15. heinäkuuta 2010
Lassanderin talon tapauksia
Lassanderin talossa kerrotaan kummitelleen, ja kummitus oli ilmeisesti tullut sinne 1800-luvun naisen alusvaatteiden mukana, jotka olivat hetken esillä eräässä näyttelyssä. Kummittelu oli kuitenkin loppunut heti kun alusvaatteet oli viety pois talosta.
Eräs hieman uudempi tapaus sattui eräälle näyttelyvalvojalle.
Päivä oli ollut hiljainen ja vain muutama näyttelyvieras oli poikennut sisään, joten valvoja nousi tuoliltaan käydäkseen vessassa ja hänen kävellessään alkoi eteisen suunnalta kuulua askelia. Hän ihmetteli, miten ei ollut huomannut kenenkään tulevan ovesta sisälle ja sanoi kutakuinkin: "Tervetuloa! Mutta hetki vain, palaan aivan kohta."
Kiiruhtaessaan takaisin nopealta vessakäynniltä ketään ei näkynytkään missään. Myös muut ovat silloin tällöin kuulleet askeleita talon ollessa tyhjänä asiakkaista.
Päätelmä kummittelijan henkilöllisyydestä vahvistui niihin aikoihin, kun museoon tuli pieni sisäänpääsymaksukäytäntö, noin parin euron suuruinen. Renlundin testamentissa vaaditaan, että museokäynnin tulee olla mahdollinen kaikille; ilmainen, ja senpä takia Renlundin arvellaan suuttuneen kun hän huomasi uuden maksukäytännön. Nimittäin tunnelma rakennuksen sisällä muuttui painostavaksi ja epämiellyttäväksi siihen saakka kunnes kaksi museon työntekijää juttelevat ääneen. He selvittelivät maksukäytäntöä ja totesivat ääneen:"Torstai-ilta on ilmainen."
Tämän jälkeen talo oli rauhallinen.
Eräs hieman uudempi tapaus sattui eräälle näyttelyvalvojalle.
Päivä oli ollut hiljainen ja vain muutama näyttelyvieras oli poikennut sisään, joten valvoja nousi tuoliltaan käydäkseen vessassa ja hänen kävellessään alkoi eteisen suunnalta kuulua askelia. Hän ihmetteli, miten ei ollut huomannut kenenkään tulevan ovesta sisälle ja sanoi kutakuinkin: "Tervetuloa! Mutta hetki vain, palaan aivan kohta."
Kiiruhtaessaan takaisin nopealta vessakäynniltä ketään ei näkynytkään missään. Myös muut ovat silloin tällöin kuulleet askeleita talon ollessa tyhjänä asiakkaista.
Päätelmä kummittelijan henkilöllisyydestä vahvistui niihin aikoihin, kun museoon tuli pieni sisäänpääsymaksukäytäntö, noin parin euron suuruinen. Renlundin testamentissa vaaditaan, että museokäynnin tulee olla mahdollinen kaikille; ilmainen, ja senpä takia Renlundin arvellaan suuttuneen kun hän huomasi uuden maksukäytännön. Nimittäin tunnelma rakennuksen sisällä muuttui painostavaksi ja epämiellyttäväksi siihen saakka kunnes kaksi museon työntekijää juttelevat ääneen. He selvittelivät maksukäytäntöä ja totesivat ääneen:"Torstai-ilta on ilmainen."
Tämän jälkeen talo oli rauhallinen.
Roosin talon kummitus, Kokkola
Useat Roosin talossa työskentelevät ovat kokeneet siellä jotakin merkillistä, ja eräistä pienistä seikoista on päätely Carl Herman Renlundin siellä kummittelevan ja pitävän vahtia testamenttinsä täyttymisestä.
Erikoisin tapaus sattui joitakin vuosia sitten kahdelle museon työntekijälle. Toinen heistä oli sulkemassa ullakon ovea, eikä ovi mennytkään kiinni. Aivan kuin joku olisi vetänyt ovea toisesta suunnasta, vaikka siellä ei ollutkaan ketään. Hän säikähti, ja kiiruhti kiviportaat alas kalpeana ja kertoi kauhuissaan työtoverilleen, että "Minä en saa sitä ovia kiinni kun joku vetää sieltä toiselta puolelta vastaan!"
Naispuolinen työtoveri lähti sitten tomerana katsomaan, että mikä sitä ovea jumittaa. Hän arveli sen ehkä johtuvan vanhan talon rakenteiden elämisestä ilmankosteuden mukaan. Hän tarttui oveen vetääkseen sen kiinni, mutta samalla joku rupesi vetämään ovea toiselta puolelta.
Pelästyneenä, mutta päättäväisenä, nainen silloin tiuskaisi ääneen:"Carl Herman Renlund, päästä irti!" ja silloin ovi meni heti kiinni.
Erikoisin tapaus sattui joitakin vuosia sitten kahdelle museon työntekijälle. Toinen heistä oli sulkemassa ullakon ovea, eikä ovi mennytkään kiinni. Aivan kuin joku olisi vetänyt ovea toisesta suunnasta, vaikka siellä ei ollutkaan ketään. Hän säikähti, ja kiiruhti kiviportaat alas kalpeana ja kertoi kauhuissaan työtoverilleen, että "Minä en saa sitä ovia kiinni kun joku vetää sieltä toiselta puolelta vastaan!"
Naispuolinen työtoveri lähti sitten tomerana katsomaan, että mikä sitä ovea jumittaa. Hän arveli sen ehkä johtuvan vanhan talon rakenteiden elämisestä ilmankosteuden mukaan. Hän tarttui oveen vetääkseen sen kiinni, mutta samalla joku rupesi vetämään ovea toiselta puolelta.
Pelästyneenä, mutta päättäväisenä, nainen silloin tiuskaisi ääneen:"Carl Herman Renlund, päästä irti!" ja silloin ovi meni heti kiinni.
Forsnabban kummitus, Kokkola
Tämä saattaa nyt tietysti mennä enemmänkin kummitusjutuksi, mutta toisaalta sanoisin kyseessä olevan elävän tarinan, jota kokkolalaiset edelleen kertovat eteenpäin. Laitetaan se siis tänne, ja jaetaan se muiden kanssa.
Vanhan kaupungin sydämessä sijaitsee nykyisin taideleipomo, joka toimi leipomona ennenkin. 1920-luvulla leipuri näki penkillä istuvan miehen, jolla oli silinterihattu päässään. Leipuri pelkästi miehen suunnittelevan ryöstöä. Katsoessaan miestä toisen kerran leipuri huomasikin tämän kadonneen.
Vuosien päästä leipurin apulainen näki myös kyseisen miehen, muttei rohjennut kertoa näkemästään kenellekään siinä pelossa, että saisi kulkea ties minkälainen leima otsassaan. Tieto tuli esille perinneseurassa 1980-luvulla.
Vanhan kaupungin sydämessä sijaitsee nykyisin taideleipomo, joka toimi leipomona ennenkin. 1920-luvulla leipuri näki penkillä istuvan miehen, jolla oli silinterihattu päässään. Leipuri pelkästi miehen suunnittelevan ryöstöä. Katsoessaan miestä toisen kerran leipuri huomasikin tämän kadonneen.
Vuosien päästä leipurin apulainen näki myös kyseisen miehen, muttei rohjennut kertoa näkemästään kenellekään siinä pelossa, että saisi kulkea ties minkälainen leima otsassaan. Tieto tuli esille perinneseurassa 1980-luvulla.
Näkemistä ja kokemista Kokkolassa
Minulta on kyselty Kokkolan nähtävyyksiä ja paikkoja, missä kannattaisi käydä. Kysehän on ensisijaisesti siitä, mitä ja millaisia asioita haluaa nähdä. Kokkola on kaikenkaikkiaan mukava pikkukaupunki, joka ihan kokonaisuudessaan on ihan käymisen arvoinen. Kokkolasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin.
Kokkolassa voi saada kulttuurielämyksiä. Kokkolassa on mahdollisuus nauttia puistojen rauhasta, tai vaikka kesäisin maata aurinkorannalla. Talvisin on mahdollisuus nauttia virkistävästä ulkoilupäivästä jäällä. Kokkolassa on kahviloita, ruokapaikkoja ja juomapainotteisia ravintoloita. Kokkolasta löytyy patsaita ja muistomerkkejä, historiallisia rakennuksia ja paikkoja.
Listaan tähän joitakin paikkoja, jotka minun nähdäkseni voisivat olla näkemisen/kokemisen arvoisia. Paikat eivät ole missään erityisemmässä järjestyksessä.
1. Vanha kaupunki eli Neristan. Vanhat kaupungithan ovat aina jo ihan itsessään nähtävyys. Meillä on tavanomaisten kadunnimien yhteydessä myös selvitys siitä, minkätyyppisenä kulkureittinä kyseinen katu on historian puitteissa ollut. Vanhassa kaupungissa on suositeltavaa käydä myös iltakävelyllä. Sinne jokin aika sitten laitetut uusvanhat lyhdyt valaisevat aluetta erittäin kauniisti ja tunnelmallisesti. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta, suurin osa kuitenkin 1800-luvulta. Vanhassa kaupungissa järjestetään myös opastettuja kierroksia, joilla taloista ja historiasta kerrotaan enemmän.
2. Mannerheiminaukio. Aukio on entinen kauppatori, jota nykyään käytetään toripaikkana markkinoiden ja joidenkin tapahtumien yhteydessä. Mannerheiminaukiolla on myös Kokkolan ikioma Vapauden patsas, joka vastikään oli korjattavana noin vuoden päivät.
Mannerheiminaukiolla sijaitsee myös keltainen empiretyylinen rakennus, Raatihuone, joka on Engelin käsialaa, Donnerin rakennuttama. Yksi niistä harvoista autonomian ajalta säilyneistä raatihuoneista. Raatihuoneeseen liittyy monia ihmiskohtaloita, sillä raatihuoneessa sijaitsi ennen kaupunginvankilta eli kistu. Sinne tuomitut ihmiset olivat vangittuina kirkon vastaisesta käytöksestä, kuten kiroilusta tai Jumalan nimen väärinkäytöstä. Syytettyinä ihmisiä on ollut kistussa myös esimerkiksi taikauskosta. Rangaistuksina saattoi toimia vaikkapa piiskaus, mutta myös kuolemantuomioita annettiin.
Raatihuoneella on toiminut myös tullikamari, raastuvanoikeus ja kämnerioikeus. Kaupungin maistraatti ja raati kokoontuivat siellä, ja se toimi myös juhlapaikkana järjestettäessä porvariston juhlia. Nykyään tilat ovat Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin käytössä, ja myös näitä konsertteja järjestetään raatihuoneella.
Raatihuonetta vastapäätä on kivitalo, jonka rakennutti kauppias, laivanvarustaja Anders Roos. Yläkertaan avattiin myöhemmin kaupungin ensimmäinen pysyvä sairaala, Libeckin sairaala.
3. Kauppatori. Toripäivät ovat lauantaisin ja keskiviikkoisin, joista jälkimmäisenä pikemminkin iltaisin. Lauantaiaamuna tori alkaa täyttyä jo yhdeksästä alkaen. Keskiviikkoisin on tarjolla kaikenlaista tavaraa, lauantaisin enemmänkin elintarvikkeita. Jos kalaa mielii ostaa lauantaina torilta, kannattaa olla aikaisin liikkeellä. Harrilta ainakin saa erinomaisia siikaleipiä puhumattakaan siioista itsestään.
Torin laidalle on tuotu laiva, Suntin Krunni, joka muistuttaa ajoista, jolloin Kokkolaa kutsuttiin tuhannen purjelaivan kaupungiksi. Laivassa on ravintola, josta saa virvokkeita ja jäätelöä. Kannattaa käydä kahvilla, tai jos mieli tekee, niin miksei vaikka oluellakin.
Toripäivinä torilla saattaa olla esityksiä ja ohjelmaa. Tori on tällaisten ohjelmien keskuspaikka esimerkiksi Pohjoismaisten päivien ja Wanhan Kallen viikkojen aikana. Myös Venetsialaiset elokuun lopulla keskittyvät nimenomaan torille ohjelmineen ja keskiyön raketteineen kaikkineen. Myös Uutena Vuotena ammutaan raketteja keskiyön aikaan.
Torin suihkulähteenpuoleisessa päässä on myös kaupungintalo, jota on helppo halutessaan käydä vilkaisemassa. Kaupungintalon pääkäytävällä (heti sisälle tultaessa) on yleensä myös näyttelyesineitä vitriineissä. Historiasta kiinnostuneella on mahdollisuus päästä kaupungintalon arkiston tutkijahuoneeseen tarkastelemaan saatavilla olevia aineistoja. Valokopioita voi ottaa sekä kirjallisista että kuvallisista teoksista, ja varmaankin myös muistiinpanoja tehdä itse.
4. Kävelykadut ydinkeskustassa. Vanhempi kävelykaduista, Isokatu, kulkee rautatieasemalta vanhaan kaupunkiin saakka, mutta ei ole autoilta suljettu ihan koko matkaa. Kadun varrella on kauppoja ja terasseja. Uudempi kävelykatu, Tehtaankadun pätkä, on autoilta suljettu ympäri vuoden. Kesäisin katuja somistavat istutukset, talvella molemmat kadut on koristeltu valoin. Ennen valojen sytyttämistä pidetään Joulukadun Avajaiset, jolloin kaduilla on ohjelmaa etenkin perheen pienimmille.
5. Kokkolinna. Tämä keltainen, näyttävä talo löytyy Isonkadun alkupäästä, eikä sitä ole kyllä vaikea olla huomaamatta. Kyseinen rakennus on kaupungin ensimmäinen kerrostalo, ja se entisöitiin jokunen vuosi sitten nykyiseen loistoonsa. Kokkolinnan tyyli on jugend-tyyliä, ja se on valmistunut vuonna 1908. Taitaapa vuosiluku olla merkittykin taloon. Kokkolinna toimii asuintalona, ja sen alakerrassa toimii Opetusravintola Kokkolinna, jossa tarjoilijat ja kokit saavat työhön opetusta alan ammattilaisilta.
6. Kokkolan kaupunginkirjasto. Kirjasto sijaitsee ydinkeskustassa, kävelykatujen risteyksessä. Kirjastossa on muiden kirjaston palvelujen lisäksi myös usein meneillään näyttelyitä, joihin tutustuminen on täysin ilmaista. Mitä kirjastosta haluaakaan löytää, henkilökunta on avuliasta.
7. Halkokarin ranta. Tuolla terva todellakin tuoksuu nenään vieläkin, sillä terva oli 1800-luvulla merkittävimpiä vientituotteita. Paikalla oli terva-aittoja, joista suurempien välissä meni "katuja", joita pitkin tervatynnyrit oli helpointa vierittää laitureille. Halkokarilla käytiin myös Krimin sotaa, jonka osa tunnetaankin Halkokarin kahakkana. Halkokarin rannalta siis löytyykin muistomerkki tästä nimenomaisesta kahakasta. Krimin sodastahan käytetään nimitystä Oolannin sota.
(Josta tehdyssä laulussakin sanotaan, että se oli [kokkolalaisittain] kauhia, jota sen varmasti täytyi ollakin. "Ja se Oolannin sota oli kauhia, hurraa, hurraa, hurraa. Kun kolmella sadalla laivalla, seilas engelsmanni Suomemme rannoilla..." Alkuperäinen laulu lienee kuulunut hieman toisin.)
Kerrotaan, että Kokkolasta vietiin myös paljolti halkoja, joten olisiko paikka saanut nimensä sitten juuri siitä.
Halkokarilta löytyy myös ne kuuluisat venevajat, joita ehdottomasti kannattaa myös käydä katsomassa. Leirintäalueen puolelta saa näpättyä erinomaisia kuvia venevajoista, mikäli haluaa kuvaan Sunttiakin.
8. Mustakari, Halkokarin läheisyydessä. Itse asiassa näkyy Halkokarin rannalla seisottaessa merelle päin, ja katsottaessa oikealle. Mustakari on Suomen kolmanneksi vanhimman purjehdusseuran kotisatama, jossa järjestetään silloin tällöin tapahtumia. Mustakari in Memories taitaa olla ihan jokavuotinen juttu. Mustakari on modernisoitunut tietysti huomattavasti verraten entisistä ajoista; aiemmin paikalla on kohonnut aittarakennuksia.
9. Leirintäalue on uudistettu, ja nykyisin erittäin suosittu ajanviettopaikka etenkin kesäisin. Alue on hyvä ulkoilupaikka ihan vaikka lenkkeilijöille tai koiranulkoiluttajalle, miksei pyöräilijälle tai muillekin. Paikalla on uimaranta ja nurmikenttiä, joille ihmiset aurinkoisina päivinä menevät piknikille. Alueella on mahdollisuus pelata frisbeegolfia ja lentopalloa. Mahdollista on myös lounastaa ravintolalaivassa, tai lähteä pienelle matkalle,...
10....Tankarin saarelle pääsee leirintäalueelta hyppäämällä laivaan ja maksamalla siitä hieman. Käsittääkseni hinnat ovat kohtuullisia. Tankarin saarella sijaitsee punavalkoinen majakka, jonne pääsee katselemaankin tiettyinä päivinä. Tankarissa luotsin tehtäviä olivat ennen vakinaisen luotsin palkkaamista hoitaneet kalastajat. Myöhemmin Tankariin rakenneettiin luotsitupakin.
11. Kokkolan museot. Keskustan alueella sijaitsee muutamia museoita lähekkäin, joten paikasta toiseen on helppo siirtyä. K.H. Rehnlundin museo, Roosin talo, Lassanderin talo & näyttelyhalli ovat kaikki kohteita, joissa ehdottomasti kannattaa käydä. Kirkonmäellä sijaitsee Kokkolan kotiseutumuseo, jossa en ole itse käynyt, mutta jossa varmasti kannattaa poiketa.
12. Kaarlelan kirkko Kirkonmäellä. Kirkko on yksi seitsemästä keskiaikaisesta kivikirkosta, ja sisätiloiltaan hyvin näyttävä. Ei tiedetä tarkkaan, milloin kirkko on rakennettu, mutta sen vanhimmat osat on ajoitettu 1460- luvulle. Kirkon saarnastuolin vieressä on myös Anders Chydeniuksen kuva, joka pääsi myös aikoinaan tuhannen markan seteliin. Kirkon saarnastuoli on Suomen vanhimpia, ja se on tuotu Ruotsista. Kirkon lattian alle on haudattu eräs karoliini, jonka vaakunakilpi löytyy kirkon seinältä. Kirkossa on myös maan vanhimpiin kuuluva vaivaisukko, joka on kiertänyt jopa ulkomailla asti näyttelyissä. Kirkon välittömässä läheisyydessä on myös sankarivainajien hautoja, sekä Suomen vanhimpiin kuuluva pappila. Kaarlelan kirkko on kokkolalaisten suosiossa etenkin häitä pidettäessä. Kirkossa pidetään tavanomaisen hengellisen toiminnan lisäksi myös klassisen musiikin konsertteja.
13. Länsipuisto. Laaja puistoalue Kokkolan keskustan tuntumassa, Katariinan kalmiston läheisyydessä. Läheisyydessä koulu, jossa toimii yläaste, lukio ja lukion aikuislinja. Puistossa on runsaasti tilaa ajanviettoon. Somisteena siellä on istutuksia sekä suihkulähde. Puistosta löytyy myös esiintymislava, jota on alettu taas nykyisin käyttää entistäkin aktiivisemmin. Puistossa järjestetään silloin tällöin kaikenlaisia tapahtumia. Voin kertoa Länsipuiston olevan kaunis esimerkiksi iltahämärissä, mutta välttämättä en sinne lähtisi yksin naishenkilönä hortoilemaan.
14. Katariinan kalmisto. Perustettiin alunperin 1700-luvulla esivallan kieltäessä kuolleiden hautaamisen kirkkoihin. Nykyinen sisempi kalmisto on perustettu 1700-luvun loppu puolella kaupungin kamppaillessa ruttoa vastaan. Katariinan kalmiston sanotaan olevan Skandinaavian ainutlaatuisimpia hautuusmaita. Talvisin kuolleita pidettiin kalmistoissa olevissa rakennuksissa, ja heidät haudattiin maahan vasta keväällä. Kalmiston laidalla on muistopatsas Karjalaan jääneille.
15. Kokkolan kaupunginteatteri. Aukio, jolla rakennus sijaitsee, tunnetaan nimellä Katariinantori. Rakennus on Keski-Pohjanmaan Suojeluskuntajärjestön rakennuttama, ja rakennus toimi alunperin heidän keskusjärjestönään. Nimeltään se oli Vartiolinna. (Nyk. Teatteritalo Vartiolinna/Kokkolan kaupunginteatteri.) Tyyliltään rakennus on klassinen, ja sen on suunnitellut Ole Gripenberg. Rakennus tehtiin tiilestä kolmikerroksiseksi, ja kellarin länsipäädyssä oli auto- ja asevajoja, sekä ampumarata. Jatkonsodan rauhan yhteydessä rakennus joutui ensin valtiolle, jolta Kokkolan kaupunki sen lunasti. Teatterissa järjestetään silloin tällöin opastettuja kierroksia, jolloin on mahdollisuus päästä luomaan katseensa muuallekin kuin näyttämölle.
Katariinanaukiolla teatteria vastapäätä sijaitsee myös vanha huoltoasema, jonka tiloissa toimii nykyisin liikennekoulu Happy Drivers. Entisistä ajoista ovat kertomassa vanhat bensamittarit, jotka onneksi on jätetty paikoilleen.
16. Vanha vesitorni. Sijaitsee mäen päällä, Kaupunginteatterin aivan välittömässä läheisyydessä. Vesitornin ylimmässä kerroksessa oli ennen vanhaan palovartijan huone, ja vesitornia käytettiin talvisodan aikana ilmavalvontaan. Vesitorni on nyttemmin poistettu käytöstä, ja ollut jossain vaiheessa jopa myytävänä. Vesitornin ympärillä moottoriliikenne on varsin vilkasta.
17. Ortodoksinen rukoushuone. Pyhille Simeonille ja Hannalle pyhitetty tsasouna sipulikupoleineen sijaitsee Katariinankadun ja Pormestarinkadun kulmassa.
18. Renlundin koulu. Tässäpä niille, jotka haluavat nähdä näyttäviä rakennuksia tai vaikkapa pelkästään lisää jo Kokkolinnassa esilletullutta jugend- tyyliä. Pakkahuoneenkadun puolella kohoaa koulun fasaadi, joka on huolellisesti uudelleenmaalattu. Nyt sitä katsomista siis onkin, miten paljon pieniä, koristeellisia, upeita yksityiskohtia! Kyseinen koulu onkin taidekoulu.
19. Englanninpuisto. Sijaitsee Isonkadun loppupäässä, Suntin varrella. Puistossa on venevajassa näytillä englantilaisilta sotasaaliiksi saatu vene ja tykkejä. Todella suosittu käyntikohde niin paikallisten kuin turistienkin taholta.
Englanninpuistossa eteenpäin käveltäessä tulee vastaan vanhan meritullin rauniot eräänlaisen mäennyppylän päällä. Paikkaa kutsutaan nykyisin Puurokariksi, mutta aiemmin kyseistä kohtaa on nimitetty ilmeisesti Ryövärinkariksi.
Englanninpuiston tietämillä on myös Isonkadun loppupää, jolta löytyy ruskea talo, jota kutsutaan yleisesti Luotsitaloksi. Nimitys pohjautuu siihen, että kyseisellä paikalla asui ennen luotsi.
20. Kälviän eläinpuisto reilu kymmenen kilometriä Kokkolasta pohjoiseen kasitien varrella. Sopii ihan koko perheen kohteeksi, ja näkemistä on varmasti kaikille.
21. Naakkapuisto. Oikealta nimeltään Chydeniuksen puisto, vaan kovinkaan monen kokkolalaisen suusta tuota nimeä ei kuule. Kutsumanimensä puisto on saanut siitä, että siellä parveilee erittäin paljon naakkoja. Naakkapuisto on viihtyisä ja kuvauksellinen pikku puisto kaupungin sydämessä. Sieltäkin löytyy patsas, joka esittää Anders Chydeniusta. Naakkapuisto on Länsipuiston ja Englanninpuiston ohella Kokkolan vanhimpia puistoja.
22. Elba. Elban voit nähdä katsoessasi Halkokarin rannalta kauemmas, ikään kuin vastakkaiselle rannalle. Villa Elba on aiemmin ollut maatalo, joka on siirretty maannousun myötä mantereeseen yhtyneelle saarelle. Elbassa on huviloita ja kesämökkejä, toimiva purjehdusseura ja Nuorisokeskus, jonka tiloissa järjestetään luontokoulutoimintaa sekä esimerkiksi erilaisia kesäleirejä. Elbassa järjestetään myös Elbailut. Elban tienoilla on myös erittäin hyviä luontopolkuja. Elbaan pääsee kesäisin Sannanrannantietä autolla tai muulla kulkuneuvolla, talvisin Elbaan voi jäiden ollessa parhaimmillaan jopa hiihtää tai kävellä.
23. Harrbåda eli Harriniemi. Alueella on mökkejä ja huviloita, joista osa on asuttuja ja osa asumattomia. Alueella on myös hylätty majakka, joka oikeammalta nimeltään on linjavalo. Majakka on rakennettu 1950- luvun alussa. Nykyään Majakkaa ympäröi aitaus, sillä majakka on aikojen kuluessa rapistunut. Joka pitää kalastamisesta, niin majakan läheisyydestä nousee kuulemma haukea. Lintutornikin lähistöllä on, ja alueella pesii paljon lintuja. Kovin lähelle rantaa ei toisella puolella pääsekään, sillä alue on rauhoitettua. Harrbådaan liittyy monenlaisia uskomuksia ja tarinoita, joista olen toisessa kategoriassa kertonutkin.
24. Venetsialaiset yleensä elokuun viimeisenä viikonloppuna. Venetsialaisohjelmaa on tarjolla päivällä, illalla monipuoliset esitykset keräävät ihmiset torille katsomaan. Tarjolla on yleensä päivisin tanssiesityksiä ja muuta ohjelmaa, illemmalla taasen tulishow'ta ja kuuluisien artistien tai bändien esityksiä. Sunnuntaipäivän ohjelma on yleensä perheen pienimpiä ajatellen räätälöity.
25. Öja, ainakin Venetsialaisten aikaan. Elokuisena iltana näyttää mahtavalta, kun rannat on valaistu tuhansin tuikuin. Venetsialaisohjelman jälkeen myöhään illalla useat ihmiset lähtevät autoilemaan nähdäkseen nämä valot.
26. Valkohiekat eli oikeammin ja nykyisemmin Valkohieta. Kyseessä on uimaranta, joka sopii jokaiselle, mutta paikkana myös muuten vain mukava käyntikohde. Luonnon keskellä.
27. Punakalliot. Nimensä saanut kai siitä, että kalliot ovat hieman punertavia. Punakalliot on myös hyvä paikka, jos haluaa olla kosketuksissa luontoon tai viettää muuten vain aikaa kuunnellen aaltojen kohinaa. Punakallioille mennessä etenkin lasten kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei vahinkoja satu. Uimaan ei tietenkään kannata mennä veteen laskevilta kallioilta, vaan etsiä kaistale hiekkaa. Punakalliot on hyvä paikka vaikka grillailuun.
28. Trullevin nokka. Tiettyinä aikoina Trullevin nokasta on saatavana savustettua kalaa - ja savustamatontakin. Trullevin nokassa on myös näkötorni, josta kiikareilla näkee kauaskin. Paikka on todellakin ihan meren tuntumassa, eli kannattaa varautua lämpimin vaattein, ellei halua paleltua. Kovalla tuulella voit kuulla meren ärjyvän, rauhallisemmalla ilmalla saat kuulostella toisenlaista sointia. Kaikenkaikkiaan Trullevin nokka on rauhallinen paikka.
29. Kokkola Rock Festival. Festarit järjestetään elokuussa ennen koulujen alkamista, ja ne on tähän saakka pidetty Suntinsuun Leirintäalueella valvotuissa olosuhteissa. Esiintyjiä on laidasta laitaan. Tarjolla on kahvia, limsaa ja ainakin makkaraa. Alkoholipuoli on erikseen, ja sinne pyrkiviltä nuoremmilta henkilöiltä kysytään kyllä paperit. Alueella on tähän mennessä ollut myös esimerkiksi benji-hypyn mahdollisuus.
30. Suntin ranta eli kohta Lankilan saarten kohdalla. Lähistöllä voi kuunnella myös vesiurkuja, jotka kuulostavat vallan hienoilta. Suihkulähteisiin on asennettu lamput, jotka vaihtavat väriään veden virratessa. Suntin tällä kohdalla pyörii runsaasti sorsia, mutta myös lokkeja, puluja ja varpusia.
31. Baltia neito Suntin rannalla myöskin. Baltia neito on valkoinen muodostelma, josta lähtee eräänlainen rakennettu vesiputous, joka laskee sunttiin. Nätti sinänsä, mikäli pitävät tätä ns. vesiputousta päällä.
Kokkolassa voi saada kulttuurielämyksiä. Kokkolassa on mahdollisuus nauttia puistojen rauhasta, tai vaikka kesäisin maata aurinkorannalla. Talvisin on mahdollisuus nauttia virkistävästä ulkoilupäivästä jäällä. Kokkolassa on kahviloita, ruokapaikkoja ja juomapainotteisia ravintoloita. Kokkolasta löytyy patsaita ja muistomerkkejä, historiallisia rakennuksia ja paikkoja.
Listaan tähän joitakin paikkoja, jotka minun nähdäkseni voisivat olla näkemisen/kokemisen arvoisia. Paikat eivät ole missään erityisemmässä järjestyksessä.
1. Vanha kaupunki eli Neristan. Vanhat kaupungithan ovat aina jo ihan itsessään nähtävyys. Meillä on tavanomaisten kadunnimien yhteydessä myös selvitys siitä, minkätyyppisenä kulkureittinä kyseinen katu on historian puitteissa ollut. Vanhassa kaupungissa on suositeltavaa käydä myös iltakävelyllä. Sinne jokin aika sitten laitetut uusvanhat lyhdyt valaisevat aluetta erittäin kauniisti ja tunnelmallisesti. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta, suurin osa kuitenkin 1800-luvulta. Vanhassa kaupungissa järjestetään myös opastettuja kierroksia, joilla taloista ja historiasta kerrotaan enemmän.
2. Mannerheiminaukio. Aukio on entinen kauppatori, jota nykyään käytetään toripaikkana markkinoiden ja joidenkin tapahtumien yhteydessä. Mannerheiminaukiolla on myös Kokkolan ikioma Vapauden patsas, joka vastikään oli korjattavana noin vuoden päivät.
Mannerheiminaukiolla sijaitsee myös keltainen empiretyylinen rakennus, Raatihuone, joka on Engelin käsialaa, Donnerin rakennuttama. Yksi niistä harvoista autonomian ajalta säilyneistä raatihuoneista. Raatihuoneeseen liittyy monia ihmiskohtaloita, sillä raatihuoneessa sijaitsi ennen kaupunginvankilta eli kistu. Sinne tuomitut ihmiset olivat vangittuina kirkon vastaisesta käytöksestä, kuten kiroilusta tai Jumalan nimen väärinkäytöstä. Syytettyinä ihmisiä on ollut kistussa myös esimerkiksi taikauskosta. Rangaistuksina saattoi toimia vaikkapa piiskaus, mutta myös kuolemantuomioita annettiin.
Raatihuoneella on toiminut myös tullikamari, raastuvanoikeus ja kämnerioikeus. Kaupungin maistraatti ja raati kokoontuivat siellä, ja se toimi myös juhlapaikkana järjestettäessä porvariston juhlia. Nykyään tilat ovat Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin käytössä, ja myös näitä konsertteja järjestetään raatihuoneella.
Raatihuonetta vastapäätä on kivitalo, jonka rakennutti kauppias, laivanvarustaja Anders Roos. Yläkertaan avattiin myöhemmin kaupungin ensimmäinen pysyvä sairaala, Libeckin sairaala.
3. Kauppatori. Toripäivät ovat lauantaisin ja keskiviikkoisin, joista jälkimmäisenä pikemminkin iltaisin. Lauantaiaamuna tori alkaa täyttyä jo yhdeksästä alkaen. Keskiviikkoisin on tarjolla kaikenlaista tavaraa, lauantaisin enemmänkin elintarvikkeita. Jos kalaa mielii ostaa lauantaina torilta, kannattaa olla aikaisin liikkeellä. Harrilta ainakin saa erinomaisia siikaleipiä puhumattakaan siioista itsestään.
Torin laidalle on tuotu laiva, Suntin Krunni, joka muistuttaa ajoista, jolloin Kokkolaa kutsuttiin tuhannen purjelaivan kaupungiksi. Laivassa on ravintola, josta saa virvokkeita ja jäätelöä. Kannattaa käydä kahvilla, tai jos mieli tekee, niin miksei vaikka oluellakin.
Toripäivinä torilla saattaa olla esityksiä ja ohjelmaa. Tori on tällaisten ohjelmien keskuspaikka esimerkiksi Pohjoismaisten päivien ja Wanhan Kallen viikkojen aikana. Myös Venetsialaiset elokuun lopulla keskittyvät nimenomaan torille ohjelmineen ja keskiyön raketteineen kaikkineen. Myös Uutena Vuotena ammutaan raketteja keskiyön aikaan.
Torin suihkulähteenpuoleisessa päässä on myös kaupungintalo, jota on helppo halutessaan käydä vilkaisemassa. Kaupungintalon pääkäytävällä (heti sisälle tultaessa) on yleensä myös näyttelyesineitä vitriineissä. Historiasta kiinnostuneella on mahdollisuus päästä kaupungintalon arkiston tutkijahuoneeseen tarkastelemaan saatavilla olevia aineistoja. Valokopioita voi ottaa sekä kirjallisista että kuvallisista teoksista, ja varmaankin myös muistiinpanoja tehdä itse.
4. Kävelykadut ydinkeskustassa. Vanhempi kävelykaduista, Isokatu, kulkee rautatieasemalta vanhaan kaupunkiin saakka, mutta ei ole autoilta suljettu ihan koko matkaa. Kadun varrella on kauppoja ja terasseja. Uudempi kävelykatu, Tehtaankadun pätkä, on autoilta suljettu ympäri vuoden. Kesäisin katuja somistavat istutukset, talvella molemmat kadut on koristeltu valoin. Ennen valojen sytyttämistä pidetään Joulukadun Avajaiset, jolloin kaduilla on ohjelmaa etenkin perheen pienimmille.
5. Kokkolinna. Tämä keltainen, näyttävä talo löytyy Isonkadun alkupäästä, eikä sitä ole kyllä vaikea olla huomaamatta. Kyseinen rakennus on kaupungin ensimmäinen kerrostalo, ja se entisöitiin jokunen vuosi sitten nykyiseen loistoonsa. Kokkolinnan tyyli on jugend-tyyliä, ja se on valmistunut vuonna 1908. Taitaapa vuosiluku olla merkittykin taloon. Kokkolinna toimii asuintalona, ja sen alakerrassa toimii Opetusravintola Kokkolinna, jossa tarjoilijat ja kokit saavat työhön opetusta alan ammattilaisilta.
6. Kokkolan kaupunginkirjasto. Kirjasto sijaitsee ydinkeskustassa, kävelykatujen risteyksessä. Kirjastossa on muiden kirjaston palvelujen lisäksi myös usein meneillään näyttelyitä, joihin tutustuminen on täysin ilmaista. Mitä kirjastosta haluaakaan löytää, henkilökunta on avuliasta.
7. Halkokarin ranta. Tuolla terva todellakin tuoksuu nenään vieläkin, sillä terva oli 1800-luvulla merkittävimpiä vientituotteita. Paikalla oli terva-aittoja, joista suurempien välissä meni "katuja", joita pitkin tervatynnyrit oli helpointa vierittää laitureille. Halkokarilla käytiin myös Krimin sotaa, jonka osa tunnetaankin Halkokarin kahakkana. Halkokarin rannalta siis löytyykin muistomerkki tästä nimenomaisesta kahakasta. Krimin sodastahan käytetään nimitystä Oolannin sota.
(Josta tehdyssä laulussakin sanotaan, että se oli [kokkolalaisittain] kauhia, jota sen varmasti täytyi ollakin. "Ja se Oolannin sota oli kauhia, hurraa, hurraa, hurraa. Kun kolmella sadalla laivalla, seilas engelsmanni Suomemme rannoilla..." Alkuperäinen laulu lienee kuulunut hieman toisin.)
Kerrotaan, että Kokkolasta vietiin myös paljolti halkoja, joten olisiko paikka saanut nimensä sitten juuri siitä.
Halkokarilta löytyy myös ne kuuluisat venevajat, joita ehdottomasti kannattaa myös käydä katsomassa. Leirintäalueen puolelta saa näpättyä erinomaisia kuvia venevajoista, mikäli haluaa kuvaan Sunttiakin.
8. Mustakari, Halkokarin läheisyydessä. Itse asiassa näkyy Halkokarin rannalla seisottaessa merelle päin, ja katsottaessa oikealle. Mustakari on Suomen kolmanneksi vanhimman purjehdusseuran kotisatama, jossa järjestetään silloin tällöin tapahtumia. Mustakari in Memories taitaa olla ihan jokavuotinen juttu. Mustakari on modernisoitunut tietysti huomattavasti verraten entisistä ajoista; aiemmin paikalla on kohonnut aittarakennuksia.
9. Leirintäalue on uudistettu, ja nykyisin erittäin suosittu ajanviettopaikka etenkin kesäisin. Alue on hyvä ulkoilupaikka ihan vaikka lenkkeilijöille tai koiranulkoiluttajalle, miksei pyöräilijälle tai muillekin. Paikalla on uimaranta ja nurmikenttiä, joille ihmiset aurinkoisina päivinä menevät piknikille. Alueella on mahdollisuus pelata frisbeegolfia ja lentopalloa. Mahdollista on myös lounastaa ravintolalaivassa, tai lähteä pienelle matkalle,...
10....Tankarin saarelle pääsee leirintäalueelta hyppäämällä laivaan ja maksamalla siitä hieman. Käsittääkseni hinnat ovat kohtuullisia. Tankarin saarella sijaitsee punavalkoinen majakka, jonne pääsee katselemaankin tiettyinä päivinä. Tankarissa luotsin tehtäviä olivat ennen vakinaisen luotsin palkkaamista hoitaneet kalastajat. Myöhemmin Tankariin rakenneettiin luotsitupakin.
11. Kokkolan museot. Keskustan alueella sijaitsee muutamia museoita lähekkäin, joten paikasta toiseen on helppo siirtyä. K.H. Rehnlundin museo, Roosin talo, Lassanderin talo & näyttelyhalli ovat kaikki kohteita, joissa ehdottomasti kannattaa käydä. Kirkonmäellä sijaitsee Kokkolan kotiseutumuseo, jossa en ole itse käynyt, mutta jossa varmasti kannattaa poiketa.
12. Kaarlelan kirkko Kirkonmäellä. Kirkko on yksi seitsemästä keskiaikaisesta kivikirkosta, ja sisätiloiltaan hyvin näyttävä. Ei tiedetä tarkkaan, milloin kirkko on rakennettu, mutta sen vanhimmat osat on ajoitettu 1460- luvulle. Kirkon saarnastuolin vieressä on myös Anders Chydeniuksen kuva, joka pääsi myös aikoinaan tuhannen markan seteliin. Kirkon saarnastuoli on Suomen vanhimpia, ja se on tuotu Ruotsista. Kirkon lattian alle on haudattu eräs karoliini, jonka vaakunakilpi löytyy kirkon seinältä. Kirkossa on myös maan vanhimpiin kuuluva vaivaisukko, joka on kiertänyt jopa ulkomailla asti näyttelyissä. Kirkon välittömässä läheisyydessä on myös sankarivainajien hautoja, sekä Suomen vanhimpiin kuuluva pappila. Kaarlelan kirkko on kokkolalaisten suosiossa etenkin häitä pidettäessä. Kirkossa pidetään tavanomaisen hengellisen toiminnan lisäksi myös klassisen musiikin konsertteja.
13. Länsipuisto. Laaja puistoalue Kokkolan keskustan tuntumassa, Katariinan kalmiston läheisyydessä. Läheisyydessä koulu, jossa toimii yläaste, lukio ja lukion aikuislinja. Puistossa on runsaasti tilaa ajanviettoon. Somisteena siellä on istutuksia sekä suihkulähde. Puistosta löytyy myös esiintymislava, jota on alettu taas nykyisin käyttää entistäkin aktiivisemmin. Puistossa järjestetään silloin tällöin kaikenlaisia tapahtumia. Voin kertoa Länsipuiston olevan kaunis esimerkiksi iltahämärissä, mutta välttämättä en sinne lähtisi yksin naishenkilönä hortoilemaan.
14. Katariinan kalmisto. Perustettiin alunperin 1700-luvulla esivallan kieltäessä kuolleiden hautaamisen kirkkoihin. Nykyinen sisempi kalmisto on perustettu 1700-luvun loppu puolella kaupungin kamppaillessa ruttoa vastaan. Katariinan kalmiston sanotaan olevan Skandinaavian ainutlaatuisimpia hautuusmaita. Talvisin kuolleita pidettiin kalmistoissa olevissa rakennuksissa, ja heidät haudattiin maahan vasta keväällä. Kalmiston laidalla on muistopatsas Karjalaan jääneille.
15. Kokkolan kaupunginteatteri. Aukio, jolla rakennus sijaitsee, tunnetaan nimellä Katariinantori. Rakennus on Keski-Pohjanmaan Suojeluskuntajärjestön rakennuttama, ja rakennus toimi alunperin heidän keskusjärjestönään. Nimeltään se oli Vartiolinna. (Nyk. Teatteritalo Vartiolinna/Kokkolan kaupunginteatteri.) Tyyliltään rakennus on klassinen, ja sen on suunnitellut Ole Gripenberg. Rakennus tehtiin tiilestä kolmikerroksiseksi, ja kellarin länsipäädyssä oli auto- ja asevajoja, sekä ampumarata. Jatkonsodan rauhan yhteydessä rakennus joutui ensin valtiolle, jolta Kokkolan kaupunki sen lunasti. Teatterissa järjestetään silloin tällöin opastettuja kierroksia, jolloin on mahdollisuus päästä luomaan katseensa muuallekin kuin näyttämölle.
Katariinanaukiolla teatteria vastapäätä sijaitsee myös vanha huoltoasema, jonka tiloissa toimii nykyisin liikennekoulu Happy Drivers. Entisistä ajoista ovat kertomassa vanhat bensamittarit, jotka onneksi on jätetty paikoilleen.
16. Vanha vesitorni. Sijaitsee mäen päällä, Kaupunginteatterin aivan välittömässä läheisyydessä. Vesitornin ylimmässä kerroksessa oli ennen vanhaan palovartijan huone, ja vesitornia käytettiin talvisodan aikana ilmavalvontaan. Vesitorni on nyttemmin poistettu käytöstä, ja ollut jossain vaiheessa jopa myytävänä. Vesitornin ympärillä moottoriliikenne on varsin vilkasta.
17. Ortodoksinen rukoushuone. Pyhille Simeonille ja Hannalle pyhitetty tsasouna sipulikupoleineen sijaitsee Katariinankadun ja Pormestarinkadun kulmassa.
18. Renlundin koulu. Tässäpä niille, jotka haluavat nähdä näyttäviä rakennuksia tai vaikkapa pelkästään lisää jo Kokkolinnassa esilletullutta jugend- tyyliä. Pakkahuoneenkadun puolella kohoaa koulun fasaadi, joka on huolellisesti uudelleenmaalattu. Nyt sitä katsomista siis onkin, miten paljon pieniä, koristeellisia, upeita yksityiskohtia! Kyseinen koulu onkin taidekoulu.
19. Englanninpuisto. Sijaitsee Isonkadun loppupäässä, Suntin varrella. Puistossa on venevajassa näytillä englantilaisilta sotasaaliiksi saatu vene ja tykkejä. Todella suosittu käyntikohde niin paikallisten kuin turistienkin taholta.
Englanninpuistossa eteenpäin käveltäessä tulee vastaan vanhan meritullin rauniot eräänlaisen mäennyppylän päällä. Paikkaa kutsutaan nykyisin Puurokariksi, mutta aiemmin kyseistä kohtaa on nimitetty ilmeisesti Ryövärinkariksi.
Englanninpuiston tietämillä on myös Isonkadun loppupää, jolta löytyy ruskea talo, jota kutsutaan yleisesti Luotsitaloksi. Nimitys pohjautuu siihen, että kyseisellä paikalla asui ennen luotsi.
20. Kälviän eläinpuisto reilu kymmenen kilometriä Kokkolasta pohjoiseen kasitien varrella. Sopii ihan koko perheen kohteeksi, ja näkemistä on varmasti kaikille.
21. Naakkapuisto. Oikealta nimeltään Chydeniuksen puisto, vaan kovinkaan monen kokkolalaisen suusta tuota nimeä ei kuule. Kutsumanimensä puisto on saanut siitä, että siellä parveilee erittäin paljon naakkoja. Naakkapuisto on viihtyisä ja kuvauksellinen pikku puisto kaupungin sydämessä. Sieltäkin löytyy patsas, joka esittää Anders Chydeniusta. Naakkapuisto on Länsipuiston ja Englanninpuiston ohella Kokkolan vanhimpia puistoja.
22. Elba. Elban voit nähdä katsoessasi Halkokarin rannalta kauemmas, ikään kuin vastakkaiselle rannalle. Villa Elba on aiemmin ollut maatalo, joka on siirretty maannousun myötä mantereeseen yhtyneelle saarelle. Elbassa on huviloita ja kesämökkejä, toimiva purjehdusseura ja Nuorisokeskus, jonka tiloissa järjestetään luontokoulutoimintaa sekä esimerkiksi erilaisia kesäleirejä. Elbassa järjestetään myös Elbailut. Elban tienoilla on myös erittäin hyviä luontopolkuja. Elbaan pääsee kesäisin Sannanrannantietä autolla tai muulla kulkuneuvolla, talvisin Elbaan voi jäiden ollessa parhaimmillaan jopa hiihtää tai kävellä.
23. Harrbåda eli Harriniemi. Alueella on mökkejä ja huviloita, joista osa on asuttuja ja osa asumattomia. Alueella on myös hylätty majakka, joka oikeammalta nimeltään on linjavalo. Majakka on rakennettu 1950- luvun alussa. Nykyään Majakkaa ympäröi aitaus, sillä majakka on aikojen kuluessa rapistunut. Joka pitää kalastamisesta, niin majakan läheisyydestä nousee kuulemma haukea. Lintutornikin lähistöllä on, ja alueella pesii paljon lintuja. Kovin lähelle rantaa ei toisella puolella pääsekään, sillä alue on rauhoitettua. Harrbådaan liittyy monenlaisia uskomuksia ja tarinoita, joista olen toisessa kategoriassa kertonutkin.
24. Venetsialaiset yleensä elokuun viimeisenä viikonloppuna. Venetsialaisohjelmaa on tarjolla päivällä, illalla monipuoliset esitykset keräävät ihmiset torille katsomaan. Tarjolla on yleensä päivisin tanssiesityksiä ja muuta ohjelmaa, illemmalla taasen tulishow'ta ja kuuluisien artistien tai bändien esityksiä. Sunnuntaipäivän ohjelma on yleensä perheen pienimpiä ajatellen räätälöity.
25. Öja, ainakin Venetsialaisten aikaan. Elokuisena iltana näyttää mahtavalta, kun rannat on valaistu tuhansin tuikuin. Venetsialaisohjelman jälkeen myöhään illalla useat ihmiset lähtevät autoilemaan nähdäkseen nämä valot.
26. Valkohiekat eli oikeammin ja nykyisemmin Valkohieta. Kyseessä on uimaranta, joka sopii jokaiselle, mutta paikkana myös muuten vain mukava käyntikohde. Luonnon keskellä.
27. Punakalliot. Nimensä saanut kai siitä, että kalliot ovat hieman punertavia. Punakalliot on myös hyvä paikka, jos haluaa olla kosketuksissa luontoon tai viettää muuten vain aikaa kuunnellen aaltojen kohinaa. Punakallioille mennessä etenkin lasten kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei vahinkoja satu. Uimaan ei tietenkään kannata mennä veteen laskevilta kallioilta, vaan etsiä kaistale hiekkaa. Punakalliot on hyvä paikka vaikka grillailuun.
28. Trullevin nokka. Tiettyinä aikoina Trullevin nokasta on saatavana savustettua kalaa - ja savustamatontakin. Trullevin nokassa on myös näkötorni, josta kiikareilla näkee kauaskin. Paikka on todellakin ihan meren tuntumassa, eli kannattaa varautua lämpimin vaattein, ellei halua paleltua. Kovalla tuulella voit kuulla meren ärjyvän, rauhallisemmalla ilmalla saat kuulostella toisenlaista sointia. Kaikenkaikkiaan Trullevin nokka on rauhallinen paikka.
29. Kokkola Rock Festival. Festarit järjestetään elokuussa ennen koulujen alkamista, ja ne on tähän saakka pidetty Suntinsuun Leirintäalueella valvotuissa olosuhteissa. Esiintyjiä on laidasta laitaan. Tarjolla on kahvia, limsaa ja ainakin makkaraa. Alkoholipuoli on erikseen, ja sinne pyrkiviltä nuoremmilta henkilöiltä kysytään kyllä paperit. Alueella on tähän mennessä ollut myös esimerkiksi benji-hypyn mahdollisuus.
30. Suntin ranta eli kohta Lankilan saarten kohdalla. Lähistöllä voi kuunnella myös vesiurkuja, jotka kuulostavat vallan hienoilta. Suihkulähteisiin on asennettu lamput, jotka vaihtavat väriään veden virratessa. Suntin tällä kohdalla pyörii runsaasti sorsia, mutta myös lokkeja, puluja ja varpusia.
31. Baltia neito Suntin rannalla myöskin. Baltia neito on valkoinen muodostelma, josta lähtee eräänlainen rakennettu vesiputous, joka laskee sunttiin. Nätti sinänsä, mikäli pitävät tätä ns. vesiputousta päällä.
Harrbåda, Kokkola
Harrbådasta, Harriniemenäkin tunnetusta alueesta, liikkuu paljon kaikenlaisia tarinoita ja uskomuksia.
Yksi tunnetuimmista lienee varmasti Harrbådan neito, jonka kerrotaan kummittelevan alueella. Neidon kohtalosta on useita eri versioita. Yhteistä kaikille versioille on kuitenkin se, että neitoa on kohdannut onnettomuus. Neidon kerrotaan edelleen kummittelevan alueella ja ilmestyneen useasti kesämekossaan onnettomuuksien edellä.
Tapauksesta kerrotaan esimerkiksi, että Ykspihlajasta kaupunkiin oli matkalla seurue, johon kuului useita miehiä ja yksi nainen. Nainen katosi äkillisesti. Tämän tarinan mukaan miehet olisivat surmanneet naisen ja haudanneet hänet alueelle. Avuksi oli kutsuttu selvänäkijä, joka oli kahvinporoista nähnyt meren pohjalla makaavan neidon.
Kerrotaan myös, että nainen olisi hävinnyt veneestä jostain syystä muiden huomaamatta. Lisäksi huhutaan, että myrskyn raivotessa nainen, hänen miehensä ja poikansa olisivat tehneet haaksirikon, jonka yhteydessä nainen oli menettänyt sekä miehensä että poikansa. Tämän vuoksi hän olisi hukuttautunut itse. Väitetään, että hän kummittelee Harrbådan majakassa, joka on poistettu käytöstä jo aikaa sitten.
Harrbådan mökkiläisten kerrotaan levittäneen huhua, jotta saisivat asua rauhassa mökeissään.
Harriniemessä, Harbådassa, on todellakin hylätty majakka, joka on nykyisin jo melko rapistunut. Majakka on aidattu, jotta siitä putoavat kivet eivät osuisi ihmisiin. Olen tuolla majakalla käynyt useamman kerran. Pienempänä oli mahdollisuus jopa kiivetä majakkaan, mutta en sitten jostain syystä uskaltanutkaan kiivetä. Majakan "alakerrassa" muistaakseni kuitenkin kävin. Ylöspäin meni piikkisuoraan tikkaat, jotka olivat jo jonkin verran ruosteessa. Nykyäänhän Majakkaa käytetään jonkinlaisena purjehdusmerkkinä.
Lähistöllä on ollut monia luvattomasti rakennettuja mökkejä, jotka on määrätty myöhemmin purettaviksi. Majakan läheisyydessä on myös ihan luvallisiakin mökkejä, jotka ilmeisesti ovat edelleen käytössä. Kerrotaan myös, että Harrbådan metsissä olisi muutamia hylättyjä mökkejä, jotka on hylätty suunnilleen samaan aikaan.
Harrbådan metsissä kerrotaan myös pyörineen saatananpalvojia. Väitetään, että he olisivat kokoontuneet näissä mökeissä. Alueelta on väitetty löytyneen sisäelimiä naulattuna puuhun, sekä kaikenlaisia muita symboleja, jotka viittaavat saatananpalvojien kokoontuneen alueella. Jutusta on liikkunut huhuja vuosikausia, mutta onko mitään todella nähty tai löydetty?
Kieltämättä tekisi mieli mennä itse sinne metsiin samoilemaan ja todeta, löytyykö niitä hylättyjä/autioutuneita mökkejä sieltä, mutta yksinään ei taida ihan uskaltaa. ;-)
Yksi tunnetuimmista lienee varmasti Harrbådan neito, jonka kerrotaan kummittelevan alueella. Neidon kohtalosta on useita eri versioita. Yhteistä kaikille versioille on kuitenkin se, että neitoa on kohdannut onnettomuus. Neidon kerrotaan edelleen kummittelevan alueella ja ilmestyneen useasti kesämekossaan onnettomuuksien edellä.
Tapauksesta kerrotaan esimerkiksi, että Ykspihlajasta kaupunkiin oli matkalla seurue, johon kuului useita miehiä ja yksi nainen. Nainen katosi äkillisesti. Tämän tarinan mukaan miehet olisivat surmanneet naisen ja haudanneet hänet alueelle. Avuksi oli kutsuttu selvänäkijä, joka oli kahvinporoista nähnyt meren pohjalla makaavan neidon.
Kerrotaan myös, että nainen olisi hävinnyt veneestä jostain syystä muiden huomaamatta. Lisäksi huhutaan, että myrskyn raivotessa nainen, hänen miehensä ja poikansa olisivat tehneet haaksirikon, jonka yhteydessä nainen oli menettänyt sekä miehensä että poikansa. Tämän vuoksi hän olisi hukuttautunut itse. Väitetään, että hän kummittelee Harrbådan majakassa, joka on poistettu käytöstä jo aikaa sitten.
Harrbådan mökkiläisten kerrotaan levittäneen huhua, jotta saisivat asua rauhassa mökeissään.
Harriniemessä, Harbådassa, on todellakin hylätty majakka, joka on nykyisin jo melko rapistunut. Majakka on aidattu, jotta siitä putoavat kivet eivät osuisi ihmisiin. Olen tuolla majakalla käynyt useamman kerran. Pienempänä oli mahdollisuus jopa kiivetä majakkaan, mutta en sitten jostain syystä uskaltanutkaan kiivetä. Majakan "alakerrassa" muistaakseni kuitenkin kävin. Ylöspäin meni piikkisuoraan tikkaat, jotka olivat jo jonkin verran ruosteessa. Nykyäänhän Majakkaa käytetään jonkinlaisena purjehdusmerkkinä.
Lähistöllä on ollut monia luvattomasti rakennettuja mökkejä, jotka on määrätty myöhemmin purettaviksi. Majakan läheisyydessä on myös ihan luvallisiakin mökkejä, jotka ilmeisesti ovat edelleen käytössä. Kerrotaan myös, että Harrbådan metsissä olisi muutamia hylättyjä mökkejä, jotka on hylätty suunnilleen samaan aikaan.
Harrbådan metsissä kerrotaan myös pyörineen saatananpalvojia. Väitetään, että he olisivat kokoontuneet näissä mökeissä. Alueelta on väitetty löytyneen sisäelimiä naulattuna puuhun, sekä kaikenlaisia muita symboleja, jotka viittaavat saatananpalvojien kokoontuneen alueella. Jutusta on liikkunut huhuja vuosikausia, mutta onko mitään todella nähty tai löydetty?
Kieltämättä tekisi mieli mennä itse sinne metsiin samoilemaan ja todeta, löytyykö niitä hylättyjä/autioutuneita mökkejä sieltä, mutta yksinään ei taida ihan uskaltaa. ;-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)