Lassanderin talossa kerrotaan kummitelleen, ja kummitus oli ilmeisesti tullut sinne 1800-luvun naisen alusvaatteiden mukana, jotka olivat hetken esillä eräässä näyttelyssä. Kummittelu oli kuitenkin loppunut heti kun alusvaatteet oli viety pois talosta.
Eräs hieman uudempi tapaus sattui eräälle näyttelyvalvojalle.
Päivä oli ollut hiljainen ja vain muutama näyttelyvieras oli poikennut sisään, joten valvoja nousi tuoliltaan käydäkseen vessassa ja hänen kävellessään alkoi eteisen suunnalta kuulua askelia. Hän ihmetteli, miten ei ollut huomannut kenenkään tulevan ovesta sisälle ja sanoi kutakuinkin: "Tervetuloa! Mutta hetki vain, palaan aivan kohta."
Kiiruhtaessaan takaisin nopealta vessakäynniltä ketään ei näkynytkään missään. Myös muut ovat silloin tällöin kuulleet askeleita talon ollessa tyhjänä asiakkaista.
Päätelmä kummittelijan henkilöllisyydestä vahvistui niihin aikoihin, kun museoon tuli pieni sisäänpääsymaksukäytäntö, noin parin euron suuruinen. Renlundin testamentissa vaaditaan, että museokäynnin tulee olla mahdollinen kaikille; ilmainen, ja senpä takia Renlundin arvellaan suuttuneen kun hän huomasi uuden maksukäytännön. Nimittäin tunnelma rakennuksen sisällä muuttui painostavaksi ja epämiellyttäväksi siihen saakka kunnes kaksi museon työntekijää juttelevat ääneen. He selvittelivät maksukäytäntöä ja totesivat ääneen:"Torstai-ilta on ilmainen."
Tämän jälkeen talo oli rauhallinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti